Miksi köhän niin...

Valkoinen leninki nainen astui sisään. Avatessaan oven kuului helistin ääni kertoakseen kaupiaalle täälä olisi asiakas. Nainen asteli sisän ja alkoi naputella yhtä kirjaa sormillaan. Se naputtaminne oli todella tärkeä asia hänelle, muuten hän ei näkisi mitään, apitsi kuolleita sieluja. Kuolleet sielut auttoivat hänelle vasta palveluksia, kun kuoleen saanut sielu oli saanut hyvän tehtävän lähemmäksi päätökseen.
" Voisitko, etsiä minulle Lilly Mortin kirjoja? " Aleina kysyi varovasti, ettei muut kuulisi.
" Tottakai minä voin auttaa sinua. " Hellä ääni kuskasi Aleinna korvaan.
Aleina niijasi äskeiselle äänelle.

Hän seuraili kuoleen sielun perässä napsu tellen kirjojen kansia sormilla. Yleisesti sen tekee tylsistyneet lapst, jotka haluaisivat lähteä pois nopeasti kirja kaupasta. Vaikka kauppa oli pieni, mutta sieltä ei löytynyt mitään helposti mitä oikein halusi etsiä. Kirjoja oli joka puolella. Kuollut sielukaan ei helposti löytynyt.
Nainen ymyili, jos jki yllättäisi häntä jotenkin.

Kello kilisi kaupan puolella vavahduttaen pojan hereille. Vaivalloisesti hän nosti itsensä nojaamaan kyynärvarsien varassa pöytään, makea haukotus karkasi suusta. Isä oli lähtenyt jo aamusta kaupungille hoitamaan asioita ja oli pyytänyt poikaansa huolehtimaan kaupasta. Hyvin se oli tähän asti sujunut. Asiakkaita ei ollut näkynyt, joten ei ollut myöskään mahdollisuutta saada suurta vahinkoa aikaan. Mutta nyt olisi kai pitänyt siirtyä kaupan puolelle.. Poika työnsi tuolin altaan taaksepäin päästäkseen jaloilleen ja asteli kankean hitaasti ovelle, josta pääsi kaupan puolelle.

Asiakas oli valkoiseen leninkiin pukeutunut nuori nainen. Jerkeristä se oli mukava poikkeus, yleensähän kaupan asiakkaat olivat varsin toisenlaisia.. Mielellään hän katseli tuota sievää nuorta naista. Hiukan häntä hämmästytti ettei nainen tuntunut olevan huomaavinaan kiinnostunutta katsetta, vaan suuntasi suoraan kirjahyllyille, edes tervehtimättä. Nainen lähti etenemään hyllyn vieressä kuljettaen samalla sormeaan kirjojen selkämystä pitkin. Pian oli nainen jo kadonnut hyllyjen taakse, enää tämän läsnäolosta ilmoitti vain ääni joka syntyi kynnen raapiutuessa kirjan selkämykseen. Huolestuneena Jerker ajatteli kokonaista riviä raapiutuneita kirjan selkiä. Yleensä niin tekivät vain lapset ja riitti että käski heidän lopettaa. Mutta miten asiasta piti mainita aikuiselle ihmiselle ? Anteeksi neiti, mutta vahingoitatte juuri meidän kirjojamme. Niinkö ? Jerker päätti olla mainitsematta ainakaan vielä mitään. Hän siirtyi muutaman askeleen edemmäs pitääkseen näköyhteyden naiseen. Nyt nainen oli siirtynyt naputtelemaan kirjan kansia, Poika huokaisi helpottuneena. naisen kasvoille oli kohonnut varsin kauniin näköinen hymy. Jerker keräsi rohkeutensa ja asteli naisen rinnalle.
"Tarvitsetteko apua neiti, etsittekö jotain tiettyä kirjaa." hän hymyili ystävällisesti, tajuamatta sitä ettei nainen voinnut hymyä nähdä.

Seuraillen kuolta sielua. Toinen käsi naputteli kirjojen kansija. Kuollut sielu esitteli kirjoja mitä voisi ottaa Aleinalle. Nainen naputteli sormiaja, joka sekuntti. Nainen huokaisi, kun ei löytänyt juuri sitä kirjaa mitä haluaisi. Luoleen sielun nosti yhden kirjan ilmaan. Juuri kun sielu oli antamassa kirjan. Heidän taakse oli tullut nuori heraas mies. Aleina kääntyi nuorta herraan päin, kun hän sanoi heille: " Tarvitsetteko apua neiti, etsittekö jotain tiettyä kirjaa? "

Kirja tipahti ilmasta muuten nuori pitäjä olisi ihmetellyt miten kirja leijuisi ilmassa. Nainen hymyili nuorelle heralle. Aleina mietti miten hän voisi laitaa sanat oikein.
" Kyllä etsisin Lilly Mortinin kirjoja. Onko teillä hänen kirjailijan kirjoja? " Aleina kysyi.
Naisen harmaat silmät katsoivat miehen äänen antajaan päin. Naisen sormet naputtelivat samaan kirjaa ja mitä ääni aallot kertoivat hänelle tästä vasta päätä olevasta henkilöstä.

Hetken Aleina oli paikoillaan, kuin olisi ollut kauhuissaank, mutta nopeasti hän muisti kirja joka oli tippunut lattialle. Aleina kyykistyi katsomaan minne oikein kirja tippui lattialle. Sormien napettelu auttoi Aleinan löytämään kirjan puiselta lattialta.
" Anteeksi tämä. " Aleina sanoi.
Ja sanottun aikana hän jojenteli kirjaa minkä oli nostanut maasta nuorelle herralle.

Nainen taisi säikähtää häntä, koska tiputti kädessään olleen kirjan lattialle. Naisen huulille kohosi kuitenkin vieno hymy. Katse oli pojassa, mutta se meni kuitenkin ohi.

"Kyllä etsisin Lilly Mortinin kirjoja. Onko teillä hänen kirjailijan kirjoja?" Nainen vastasi esittäen vastakysymyksen, joka oli kyllä varsin hyvin tilanteeseen sopivaa. Jerker kohotti kasvoilleen hymyn, pelatakseen aikaa. Hänellä ei ollut mitään tietoa kuka oli Lily Mortin, tai edes minkä lajin kirjoja tämä kirjoitti. Pohdiskelevaan sävyyn hän esitti seuraavat sanansa. " Nimi on kyllä hyvin tuttu, mutta antaisitko jotain pientä vinkkiä minä lajin kirjoja tämä henkilö kirjoittaa ?"

Hän kumartui nostamaan kirjaa, mutta neiti oli nopeampi. Sormet haroivat tummaa lautalattiaa ja löysivät hetken päästä kirjan kulman mihin tarttua. "Anteeksi tämä." Nainen ojensi kirjaa hänelle, eikä Jerker voinnut tehdä muuta kuin ottaa sen vastaan. "Ei mitään, sehän oli minun syyni. Mitäs hiiviskelen täällä säikäyttelemässä asiakkaita." Jerker yritti saada kasvoilleen aikaan hymyn, jota useat miehet olivat käyttäneet ennen häntä, saaden naiset hulluiksi, mutta tunsi sen hyvin epäonnistuneeksi. Posket punoittaen hän rupesi etsimään hyllystä paikkaa johon kirja kuului. Hän selasi kirjan kansista sukunimien alkukirjaimet ja pujotti sitten kirjan siihen väliin, jonne se kuului.

Nainen huomasi kuulonsa avulla herra ei ole nähnyt, että kirj aoli ilmassa ja ilmasta se tippuikin lattialle. Se asia ei antanut näkyä naisen kasvoilla. Harmaalla silmillään hän katsoi nuorta herraa mitä hän ei nähnyt edessään paitsi viivoinna. Nimi mitä Aleina oli kysellyt ei ollut niin tuttu.
" Miten voisin sanoa. Kuka kertoo kirjoissaan aina kuolema tapahtumia. Kirjan nimi on Arvaamaton murha ja ennennäkemätön. " Aleina sanoi.
Hän uskoi, että heidän kirja kaupassa ei ole juuri sitä kirjaa ja sekä kaupan omista tai myyjä ei oikein tiennyt mitä kirjoja oli kaupassa.


Toinen lauseesen Aleina ei oikein löytänyt kunnon vastausta. Edelleen nainen naputteli sormiaan yhteen kirjaan. Ääni aaloilla hän huomasi nuori herra laittoi kirjan hyllyyn. Hyllyyn laitetua Aleinan väisti nuorta miestä, että olisi helpompi laittaa kirjan hyllyyn.

"Miten voisin sanoa.." Nainen aloitti verkkaiseen sävyyn. "Kuka kertoo kirjoissaan aina kuolema tapahtumia. Kirjan nimi on Arvaamaton murha ja ennennäkemätön." Jerker raaputti pohdiskelevasti leukaansa ja pyöritteli päätään. Kuolemaa käsitteleviä kirjoja oli niin monia ja ne vielä jakautuivat kaikkien lajityyppien kesken. Kuolemahan oli läsnä kaikkialla.

"Jos oikein arvaan niin se saattaa löytyä täältä.." Jerker oli jo kadunnut hyllyn toiselle puolelle, varmistamatta että nainen häntä seuraisi. Parempi vaan jos hän saisi rauhassa etsiä kirjaa, ilman että joku oli tarkkailemassa hänen epäonnistumistaan. Eikä kaupassa tuskin voinnut kadottaa ketään. Jerker veti sormellaan hitaasti kirjojen kansia, selaten sukunimien ensimmäisiä kirjaimia. Päästyään Mortiniin asti poika huokaisi tyytyväisesti. Mortineita oli jopa pienoinen rivi ja saattoipa sieltä ehkäpä Lily Mortininkin kirjoja löytyä. Onnessaan Jerker ei tullut ottaneeksi huomioon, Mortin-sukunimisten henkilöiden yleisyyttä. Eipä Lily Mortinia tietenkään löytynyt.

Poika kiersi muutamia muitakin hyllyjä lävitse, joilta kirja olisi ehkäpä saattanut löytyä, mutta sitä ei ollut. Pian hän löysi naisen, mikä oli helppoa. Helman kahahduksen nimittäin kuuli hyvin pienessä puodissa. Viimeisenä mahdollisuutena oli rajatietouden kirjat, jotka myytiin "tiskin alta". " Kirjaa ei kyllä löytynyt näiltä, mutta saattaa hyvinkin olla mahdollista, että sen nimistä kirjaa on isälläni jossain säilössä. Kaikkia kirjoja hän ei nimittäin pistä yleisesti myyntiin." Varovaisesti Jerker viittasi kyseisiin kirjoihin, hänhän ei ollut vielä varma naisesta ja siitä miten tämä suhtautui sen tyyppisiin asioihin.

Nainen kuuteli mitä myyjä sanoi hänelle. Nopeasti sormien napputelun aika poika oli hävinnnyt näkyvistä. Nainen otti parisen askelta, jos hän humaisi mihin meni. Kuitenkin hän ajatteli pysyä paikoillaan, ettei hän vaan kaataisi mitään kirjoja tai hylly kaadu. Hän vaistosi kuoleen sielun olevan lähettyvillä ja näki hänet edessään. Sielun kanssa he kinailivat kun myyjä oli etsimässä Aleinan kirjaa mitä oli etsimässä. Aleina pyyteli kuoleen sielun pysyä rauhassa ja eik tekemästä mitäään tyhmää, mutta se oli turhaa kun se halusi jo kirjan Aleinan käteen. Pikku hiljaa kirjoja tippui hylystä latialle. Aleina yreitteli puhua, mutta se oli turhaa. Enemäkseen häntä pelotti myyjän reaktoit.

Nuori herra puhui kirjasta, mitä Aleina etsi ei ollutkaan myytävänä. Aleina hyvin ymmärsi, kun se kira oli vasta tullut tämän viikon aikana ilmestynyt.
" Vain niin ymmärrän hyvinkin. Voisiko sinun isäsi lainata sitä minulle? " Aleina kysyi.
Aleina hymyili ja toivoi, että myyjä ei olisi vihainen tippumista kirjoista mitkä olivat hänen takana.

Hyllystä naisen taakata ilmaan nousi kirja joka sitten tippui maahan kolisten. Muutamia muitakin kirjoja teki saman. Ensimmäinen reaktio Jerkerillä oli huolestuneisuus kirjojen puolesta, kaupassa ei ollut sopivaa myydä kolhiintuneita kirjoja.Sitten hän tajusi hämmästellä että, kuka tuon teki ja miten. Kirjathan eivät omistaneet omaa tahtoa ja ainut puodissa oleva nainen oli tuo harmaa-silmäinen nainen, joka hänen edessään seisoi. Aika harmittavaa, että hän sai tälläisen asiakkaan juuri silloin kun isä oli poissa.

"Vain niin ymmärrän hyvinkin. Voisiko sinun isäsi lainata sitä minulle?" Naisen suu muotoutui hymyyn, mutta silmien katse oli tutkimaton. Kylmänväristys kulki pitkin selkäpiitä. Luontoaan vastaan poika sai kohotettua hymyn kasvoilleen. "Kyllä uskon ettei se haittaisi isääni. -Varsinkaan jos olette valmis maksamaan pienen hinnan, kun kirjaa lainaatte."

Poika kääntyi ympäri ja asteli takahuoneeseen, josta vähän aikaa sitten oli astellut kaupan puolelle. Yllättäen kirja löytyi laatikosta, jossa oli vasta myyntiin tulevia kirjoja.
Kirja ei ollut ollenkaan niin kuin ne rajatietouden kirjat joita isä halusi varovaisuudella myydä. Se oli uusi ja varsin siistin näköinen, mutta kukapa tiesi, miltä se näytti sisältä päin..

Kirja mukanaan poika asteli kaupan puolelle. Hän ojensi kirjan naiselle ja hymyili. "Voit ostaakkin tämän kappaleen jos haluat. Olet kyllä aikaisessa, kirjaahan emme oikeastaan saisi pistää myyntiinkään vielä.."

Nainen hymyili, vaikka silmät eivät katsonut laisinkaan myyjää.
" kiitos, ja olen valmis maksamaan kirjasta. " Aleina sanoi.
Aleina jäi odottmaan poika joka meni etsimään kirjaa takahuoneesta. Sillä välin hän rupatteli koleelle sielulle, joka muu eivoi nähdä paitsi hän. Korvat kertoivat sokealle naiselle missä poika liikui.

Pojan saapuessa takaisin hän ei voinnut uskoa, että pojalle oli kirja mukana.
" Kuinka paljon kirja maksaa? " Aleina kysyi.
Harmaat silmät katsoi minne sattui. Jos nainen sanoisi olevansa sokea, poika ei myisi laisinkaan kirjaa hänelle. kirja oli todella tärkeä hänelle ja kuoleelle sielulle.

//Lyhyt//

Nainen huulille kohosi hymy. Silmät olivat taaskin kiinnittyneet johonkin aivan muuhun, kuin Jerkeriin jolle hymy oli kohdistettu. " Kiitos ja olen valmis maksamaan kirjasta. " jerker nyökkäsi hymy karehtien suupielissä.

Nainen kysyi kirjan hintaa, eikä Jerker ollut siitä varma. Hän joutui palaamaan takaisin takahuoneeseen ja katsomaan laatikon kyljestä kirjan hinnan. 10 pronssikolikkoa.
Reippain askelin hän asteli takahuoneesta, tyytyväisenä oma-aloitteiseisuuteensa.
Askeliaan varomatta, hän kompuroi kynnykseen joka oli myyntitiskin ja seinän välissä.
Poika tömähti lautalattialle, joka kantoi äänen pienen kaupan jokaiseen sopukkaan, varsin kunnioitettavan hyvin. Hämmästynyt älähdys pääsi pojan suusta, kun tämä jo makasi lattialla pitkin pituuttaan. Ilme olisi ollut näkemisen arvoinen. Harmi vaan ettei valkoiseen leninkiin verhoutunut asiakas nainen kyennyt näkemään sitä, hänhän oli sokea. Häpeältään poika ei edes kyennyt töteamaan jotain kömpelyydestään heittämällä asian vitsiksi, mutta ei moni muukaan olisi pystynyt. Posket punehtuneina tuo nuori mies Jerker kömpi ylös. Varoen visusti tekemättä samaa virhettä uudelleen poika ojensi hitaasti jalkansa toisen kynnyksen yli ja pääsi kuin pääsikin yli kompuroimatta. Hitaasti katse maassa nuori mies asteli naisen luo.

"Kolmekym.. Eikun siis kymmenen pronssikolikkoa, kiitos." Jerker vastasi naisen aiempaan kysymykseen ja siirtyi takaisin kassan ääreen, varoen edelleen visusti kompastelemasta.
Mies laski kirjan tiskille ja odotti, että nainen tulisi perässä tiskin luo.

Nainen kuuteli korvillaa ja sen avulla ihmetteli minne hän oikein katosi. miksi myyjä oli mennyt nopeasti taakse, mutta hetken kulutta hän olijo todella nopeasti naisen edessä. Matkalla kuitenkin myyjä kompuroi pahasti ainakin Aleinan kuulojen mukaan. Äänet olivat todella ärsyttäviä. Aleina melkei kysyi olisiko hänellä kaikki hyvin, mutta nuori poika oli jo pystyssä. Nainen hymyili ja otti pari turvallista askelmaa eteenpäin.

Myyjä sanoi hinan hänelle ja Aleina nyökkäsi takaisin, vaikka ei tiennyt missä oli miehen kasvojen korkeus. Juuri antamassa rahat niin nuori mies ateli kauemmaksi. Aleina yritteli seurata, mutta se oli ihan turhaa. Matkalla kassaan päin hän kaatui lattialle ja samaan kohtaan kuin myyjä oli itse vähän aikaa sitten.
" Voihan minua. Olenhan minä todella köpelö ihminen. " Aleina mutisi itsekseen.
Nyt ja jos myyjä oli katsonut tarkaan huomasi, että asijakas oli sokea. Pienellä kutsulla ja huomatta Alaina kutsui omansa kolikot takaisin kukkaroon. Kaatuessa pussi oli avautunut ja kolikot olivat vierineet minnesattui. Lopuksi itsekseen hän kiroili itselleen miksi käytti taikuutta itselleen.

Nainen hymyili huvittuneesti hänen kompuroinnilleen. Poika piti katseensa edelleen lautalattiassa ja asteli ripeästi tiskille.

Nainen lähti seuraamaan häntä. Ironista kyllä, nainen kompastui samaan kynnykseen johon Jerker oli äsken kompuroinnut. Nyt olisi ollut Jerkerin vuoro hymyillä huvittuneesti, mutta sitä hän ei viitsinyt tehdä, olihan hän sentään kaupan omistaja, siis väliaikainen, eikä halunnut pahoittaa asiakkaiden mieliä.

Jerker otti jo muutaman askeleen lähemmäs naista ja oli jo ojentamassa kättään, kun kuuli naisen mutisevan ärtyneesti. " Voihan minua. Olenhan minä todella kömpelö ihminen. " Sanat hieman hämmästyttivät poikaa, hän kun oli luullut naisen olevan joku muu kuin pelkkä ihminen, nymfi, haltia, tai kenties joku muu. Jerker pysähtyi ja katsoi hämmästyneenä, kuinka kolikot vetäytyivät takaisin rahapussiin. "Mitä Hemmet.." hän aloitti, mutta päätti olla jatkamatta, asia ei kuulunut hänelle. Olenhan ennenkin nähnyt, kun joku käyttää taikuutta, ei tämä sen erikoisempaa ole. Ei ole minun puuttuminen tähän. Poika vakuutteli itseään, mutta vilkuili naista, joka nyt kiroili, kovin epäluuloisesti.

Pikaisesti hän kuitenkin palautti hymyn huulilleen ja ojensi kätensä nyt perille asti. " Tarvitsetteko apua, kenties ?" ja viittasi sitten naisen edelliseen kommenttiin " Satuitte varmaan huomaamaan että itse tein äsken saman ja minua tässä kömpelöksi pitäisi kutsua. Tunnenhan tämän kaupan kynnykset ja muut läpikotaisin, enkä siltikkään osaa liikkua täällä kompuroimatta." Jerker pyöritteli päätään ja hymähti.

// Anteeksi paljon, etten ole kovin nopeasti vastannut ! //

Nainen katsoi kaupiasta, mutta silmät eivät kertoneet laisinkaan mitää. Hän ei osannut sanoa ja vastava kaupiaan sanottuun asiaa, vaikka siinä ei ollut kysymys merkkiä. Jokainen kolikko oli tullut loitsulla takaisin pussiin. Nainen kiroilli itselleen kömpelyydestä. Hän kuuli selvästi nuoren miehen alku kiroulun, kun se jäi hieman kesken se alkoi häiritsemään häntä hieman.
" Amteeksi mutta mitä sinä sanoit sitä ennen? " Aleina kysyi myyjältä.
Siitä samassa huomasi, miten tarkka kuuloinen hän oli.

Nainen asteli vielä varonaisemmin tiskille, missä hän voisi maksaa kirjasta.
" Kyllä minä tässä selviän. Aijemminkin olen satuttanut itseni näin. " Nainen sanoi ja vastasi kauppiaalle.
Naisen olan takaa katsoi kiukkusena sielu, joka halusi saada käsiinsä kirjan. Nainen oli kuitenkin huomaamatta sitä, kun hän vaistosi kauppias seuraili hänen liikeitään.

" Kuinka paljon maksoikaan? " Nainen kysyi.
Kompuroidessan hän oli unohtanut kirjan hinnan. Varmuuden vuoksi hän halusi kysyä. Iältään hänen pitäisi hyvin muistaa eri asijoita. osittain hän muisti kuika paljon se maksoisi, mutta hän halusi olla varma asijoistaan.