Miria istui veljensä sängyn vierellä. Tämä oli muutama päivä sitten tuotu haavoittuneena Freijan Siunaukseen ja makasi vieläkin vuoteen omana. Selvää kuitenkin oli, että hän paranisi, sillä tämä oli jo palannut tajuihinsa, eikä enää vuotanut verta. Voimia Areth-Ramerilla ei kuitenkaan vielä ollut niin paljoa, että olisi voinut nousta sängystään. Veli alkoi tylsistyä pelkkään makoiluun, mutta siitä huolimatta Miria ei antanut hänen uhkarohkeasti nousta ja lähteä kävelemään. Sen aika saisi tulla myöhemmin.
"Minä menen nyt illalliselle." Miria-Mireille sanoi pahoittelevalla äänellä. Nyt kun Areth oli niin turhautunut, tuntui inhottavalta jättää hänet yksinään. Tai no, olihan heidän äitinsäkin paikalla, mutta ei kuitenkaan ollut aivan järjissään, vaan unohti joskus jopa heidän nimensä. Äidin kunto oli huonontunut sen jälkeen, kun Areth oli tuotu paikalle ja Mirian sydämen oli vallannut suunnaton huoli tämän puolesta. Hän oli varma, ettei Aranell enää eläsi pitkään.
"Pyydän jonkun tuomaan sinulle jotakin ja pitämään seuraa siksi aikaa, ellet halua olla yksin." Miria sanoi ja nousi ylös tuolilta katsoen samalla veljensä kasvoja. Areth nyökkäsi ja näytti selvästi siltä, että olisi halunnut lähteä hänen mukaansa ja viettää kerrankin hauskan illan muiden seurassa.
"Voimistut nopeammin, jos nyt vain lepäilet." Miria yritti lohduttaa ja lähti pian pois huoneesta. Hän asteli käytävää pitkin ja saapui pian saliin. Siellä hän ilmoitti ensimmäiselle vastaan tulevalle työntekijälle, että toivoi jonkun vievän veljelleen ja äidilleen syötävää. Itse hän istuutui tyhjään pöytään pyydettyään myös itselle samalla ateriaa, jotakin muhennosta.
Hän huokaisi. Pian hänen olisi taas mentävä veljensä luo, mutta nyt hän halusi vähän aikaa myös itselleen. Areth oli kuitenkin jo aikuinen ja pärjäisi vallan mainiosti. Varsinkin, jos saisi jonkun nätin palvelustytön seurakseen.
//Vapaa kaikille!//
Ke 08 Loka 2008, 16:35