I will survive~

[Pelialkaa Frejasta, mutta siirtyy kaduille hetkenä minä hyvänsä. Jona&Io]

Lonicera katseli tympääntyneenä ympärilleen. Hänen mielessään ei edes ollut tilaa ikuiselle vankiotuomiolle, hän tiesi vielä selviytyvänsä tästä. Vaikka häntä hieman pelottikin.. Täältä oli silti matkaa tyrmille, jos sinne hänet määrättäisiin. Eli kaikki toivo ei oltu vielä heitetty hukkaan. Jos hän jotenkin saisi pyydettyä apua ystäviltään.. Varmasti häntä saavuttaisiin auttamaan. Hänen vartijansa tuntui rentoutuvan heti silminnähden, tuo kyseinen matka tänne oli varmasti ollut pelottava. Eihän sitä koskaan tiennyt, kuka sieltä pusikosta saattoi hyökätä. Siitä Lonicera saikin idean ja päätti, että hän vielä matkustaisi tyrmille päin, vaikka kuinka vaikeaksi se menisi. Lonicera havahtui ajatuksistaan nähdessään tummatukkaisen miehen astelevan heitä kohden.
"Millä asialla olette täällä?"
"Sain kiinni vakoojan, joka välitti killan tietoja aasoille", sanoi sinisilmäinen kaunokainen hänen rinnallaan.
"Jos asia kerta ilmaistaa noin.." Lonicera mutisi ja toivoi, että toiset saisivat kuulla hänen suputuksensa.

"Odottakaa täällä", mies sanoi. Toinen näytti nyökkäävän hieman häkeltyneenä. Lonicera huokaisi väsyneesti ja nojautui vasemmalle jalalleen niin, että hän näytti vieläkin pienemmältä kuin todellisuudessa oli. Hänen pituutensa oli enää puolet toisen pituudesta, mutta sisua kyllä riitti!
Mies pyysi Loniceraa mukaansa. Hammaspeikko tuhahti itsekseen, mutta lähti miehen perään. Hammaspeikko astui melko pimeään huoneeseen, jossa oli erittäin himmeä valaistus. Mis oli istuutunut tuolille ja osoitti tuolia vastapäätä. Huoneessa olikin vain nuo kaksi tuolia. Lonicera pamautti oven kiinni ja vilkaisi ympärilleen. Ikkunoitakaan ei ollut. Ölylampun valo oli ainoa, joka loi säteitä pimeään ympäristöön.
Mies tuijotteli hetken hammaspeikkoa, joka oli nojautunut käsinojaa vasten erittäin rennon näköisesti.

"No?" Lonicera kysyi väsyneesti. "En olekaan täällä ennen ollut." Hän sanoi, mutta ei nostanut katsettaan toisesta. Heti näiden sanojen jälkeen mustahiuksisen miehen ilme tiukentui ja hän alkoi tenttaamaan hammaspeikkoa. Hän kyseli, kuinka hän oli tavannut kyseisen vaanin ja mistä hän oli saanut tiedot tapaamispaikasta. Lisäksi häneltä vielä tivattiin, että miksi. Oliko mies täysin hullu?
"RAHAN takia tietysti!" Lonicera nousi seisomaan ja lvitti kätensä sivuille korostaen etenkin ensimmäistä sanaansa. Näytti, että mies olisi vakuuttunut hänen syyllisyydestään. Erittäin hyvä.. Mustatukkainen käveli hammapeikon luokse ja tarttui tätä olkavarresta erittäin tiukalla otteella. Hän ohjasi neidon viereiseen edellistä synkempään huoneeseen ja lukitsi oven huolella. Tämä tuntui olevan hyvä askel kohti tulevaa..

Ei kestänyt kauaakaan, kun mies saapui avaamaan oven. Hän irvisti vaanille huoneen sisässä ja astui kahdella suurella askeleella hänen eteensä. Lonicera ei ollut varma, oliko tämä hyvä vai paha asia. Mies kuitenkin kaappasi tiukalta nahkavyöltään narunpätkän ja ojensi sen toiselle. Sitten hän vielä kuiskasi jotakin naiselle ja poistui kohottamatta katsettaan huoneesta. Lonicera yritti pitää onnensa kurissa, joten hän tyytyi olemaan hiljaa. Rauhallisin elein hän asteli toisen luokse. Tehkööt kyseisellä narulla mitä haluaa. Ainakin hän olisi sitonut kädet, mutta hänhän nyt oli huomattavasti viisaampi kuin vaani hänen vieressään. Tai loppujen lopuksi hän ei ollutkaan kovin varma asiasta.

Naisesta saattoi huomata pettymyksen, kun he poistuivat kahdestaan Frejan porteista ulkomaailmaan. Heidän tulisi kävellä katujen kautta Vollan kivikylän ohitse. Se olisi täydellinen suunnitelman toteutus paikka.
Lonicera käveli ripein askelin, sillä hän tahtoi kiiruhtaa kivikylään mahdollisimman nopeasti.

Eikä kestänyt kauaakaan kun nuo kaksi vaania astuivat vaanien asutusalueelle. Jotkut kiinnittivät häneen huomionsa, mutta tämä oli varmastikin erittäin tuttu näky jokaiselle tuossa leirissä. Varmasti he ymmärsivät, että jokainen tekisi mitä tahansa saadakeen rahaa edes elääkseen. Valtiaat ne siellä lekottelivat onnessaan suuressa valtaistuin salissaan juomassa iltapäiväteetään, kun hänen uskolliset alamaisensa hoisivat kaikki likaisemmat työt. Loniceraa alkoi hymyilyttää. Miksi hän ei ollut pyrkinyt vaaleihin?Hänet olsii varmasti valittu ylikuninkaaksi!
Lonicera vilkaisi vartijaa sivusilmällään. Ennen kuin toinen ehti edes huomata varmaan kunnolla hänen elettään, hän oli pysähtynyt ja kohottautunut suoraksi. Hän huusi kole erittäin voimakasta, mutta lyhyttä ja ytimekästä äännähdystä. Toivottavasti joku hänen ystävistään saattuisi tallustelemaan lähtistöllä.


[Näin siis : DD Suunnitelman mukaan edetään.]