Kahden sielun taistelu.

//Ciqqa tänne : DDDD//

Oli kaunis aurinkoinen päivä. Auringon säteet loistivat puiden oksien välistä ja lehdet tippuivat hiljalleen maahan. Iltaan oli vielä pitkä aika ja osa urheimmista Payonilaisista oleskeli ulkona vielä. Olihan nyt päivä. Abhor haukotteli väsyneenä ja heilautti vaaleat hiuksensa pois naaman edestä. Viime yönä oli ehkä tullut valvottuan hieman kauan, ja senpä takia neitoinen ei oikein pystynyt keskittymään hereillä pysymiseen. Abhorin silmät alkoivat taas painua kiinni, mutta hän havahtui taas nykymaailmaan. Abhor nousi ylös ja asteli kohti metsää. Hän haluaisi nyt rentoutua ja ottaa ehkäpä pienet tirsat. Nainen suuntasi sirot askeleet kohti metsää ja ennekuin hän huomasikaan oli hän saapunut Mimirin viisauden-Lähteelle. Tämä paikkahan oli tunnettu tuosta nimestä. Abhor vilkaisi taakseen ja myös eteen ja totesi olevansa yksin. Hän asteli lähteen luokse hyvin hitaasti ja istuitui sen reunalle. Neito hymyili omalle peilikuvallensa ylpeänä, että hän olikin kaunis. Tai ainakin omasta mielestään. Neitokainen jäi peilailemaan itseään, kunnes kuuli takaansa ääntä. Hän käänsi päänsä pelokkaana metsään huudahtaen, "Kuka siellä?" Hän huusi ja jatkoi tähyilyänsä metsän uumeniin.

//Lyhyt, kuten pyysit : ) //

//Vihdoinkin : D//

Oli kaunis päivä. Natasha asteli umpeen kasvanutta metsäpolkua pitkin.
Lehti putosi hänen olalleen ja hän huiskaisi sen kädellään pois. Tyttö liikkui
lehvistön suojissa, koska ei pitänyt auringon valosta. Kun Natasha oli
kävellyt noin kilometrin hän päätti levähtää ja istahtaa kivelle. Tyttö katseli
metsän kasvistoa ja kuunteli kuinka linnut lauloivat kaikki omaa sävelmäänsä. Hän haki katseellaan puroa tai lähdettä, jossa pestä kasvonsa
sillä oli erittäin kuuma päivä. Tyttö nousi, suoristi mekkonsa laskokset ja lähti etsimään puroa. Hetken päästä Natasha näki lähteen. ''Hei tuohan on
Mimirin viisauden-Lähde'' Natasha ajatteli mielessään. Tyttö oli kuullut joskus jonkun puhuvan siitä. Natasha astui askeleen eteenpäin ja hänen jalkansa alle osui kuiva oksa ja rasahti kuuluvasti. Hän kuuli naisen äänen
"Kuka siellä?" Natasha ei ollut huomannut lähteellä istuvaa tyttoä. Tyttö
katseli pelokkaana metsään päin. Natasha astui uhkarohkeana metsästä
tytön silmien eteen. Aurinko häikäisi hänen silmänsä hetkesi niin ettei hän nähnyt mitään. ''Ketä oikein olet ja mitä teet täällä '' Natasha töksäytti päin naamaa.

//Vähän tönkköä//

''Ketä oikein olet ja mitä teet täällä '' Tuo nainen sanoi mikä oli juuri ilmestynyt puskasta. "Hetkinen neitiseni." Abhor sanoi tuolle kalvakka ihoiselle naiselle. "Minulle ei puhuta tuohon sävyyn. Olen arvokas aasa, ja sinusta ei oikein voi sanoa samaa." Hän sanoi ja mittaili naista katseellaan. "Kyllä minä sinunlaisesi tunnen." Abhor vielä heitti ilkeästi. Hän tarkasteli yhä naista. Tämä oli hyvin vaalea, ja mustat hiukset kruunasivat ulkonäön. 'Hän taitaa olla vampyyri....' Abhor ajatteli tyynenä. Mutta olihan hänkin animaagi. Animaagi ja vampyyri, tästä tulee hauskaa. Abhor huokaisi ja lähti kiertämään naista. "Missä äitisi muuten on. Ja mistä olet ostanut nuo rumat korvakorut?" Hän kysyi nauraen. Abhor tarttui nopealla liikkeellä naista hiuksista vetäen niistä inhottavasti. Nopeasti hän hyppäsi syrjään nauraen. "Eikai äidin kultanuppuliin vain sattunut?" Hän kysyi ilvallisesti. Abhor naurahti ja asteli taas lähteen luokse päästämättä naista silmistään. Tämä taisi suunnitella kostoa jo, siitä Abhor oli hyvin varma. "Mitä ikinä aijotkin, se ei tule onnistumaan, ei koskaan." Hän sanoi nauraen. Tyttö pyyhki haamesstansa pölyjä pois ja kääntyi taas tuota vampyyriä kohti. "No, anna tulla vaan.," Hän sanoi nauraen.

//Sor hitti, ja huono laatu.//

"Hetkinen neitiseni." Tyttö sanoi Natashalle. "Minulle ei puhuta tuohon sävyyn. Olen arvokas aasa, ja sinusta ei oikein voi sanoa samaa." Natasha hymähti ja katsoi murhaavasti tyttöön. "Kyllä minä sinunlaisesi tunnen." Nainen vielä lisäsi. Natasha tutkaili naista. Hänellä oli pitkät vaaleat ja tuuheat hiukset jotka olivat hieman takussa. Hänellä oli musta mekko jossa oli alla pitsiä.
Tyttö näytti katselevan Natashaa. "Missä äitisi muuten on. Ja mistä olet ostanut nuo rumat korvakorut?" nainen kysyi nauraen. Hän näytti pitävän
tilanteesta. Natasha ei vastannut. ''En alistu vastaamaan hänenlaiselleen
Natasha ajatteli.'' Samalla hän oli niin ajatuksissaan ettei huomannut kuinka
tyttö nopeasti vetäisi hänen hiuksistaan. Se sattui, mutta Natasha ei halunnut näyttää heikolta joten pysytteli tyynenä." Eikai äidin kultanuppuliin vain sattunut?" Nainen sanoi ja nauroi. ''Tämä meni jo yli'' Natasha ajatteli. Viha pursusi hänen sisällään ja hän himoitsi saavansa iskeä hampaansa tuon ilkeän tytön kurkkuun. Natasha asettui valmiina hyökkäämään tai puollustamaan. "Mitä ikinä aijotkin, se ei tule onnistumaan, ei koskaan."
''Niinhän sinä luulet ''Natasha ajatteli ja hänen huulilleen nousi ilkeä hymy.
"No, anna tulla vaan.," Tyttö yllytti Natashaa. Kun Natasha hymyili hänen hampaansa paljastuivat. Vihdoin hän puhui. ''Inhoan aasoja koko sydämmestäni enkä pelkää tappaa heitä'' hän sanoi ja jatkoi ''Jos olisit ollut mies olisit jo kuollut, kiitä onneasi että synnyit tyttönä.'' Natasha sanoi ja hymyili. ''Tappaisinko sinut nopeasti ja kivuttomasti vai hitaasti ja kivuliaasti '' hän lisäsi. ''Valitsen viimeisen vaihtoehdon'' Tyttö katseli Natashaa vain ivallisesti eikä ollut moksiskaan tämän kommenteista.
Natasha näytti teräviä hampaita varoitukseksi. ''Nyt sinun aikasi on koittanut Nartasha sanoi ja hyppäsi tytön kaulaan.

Abhor vilkaisi naista. Tämän hampaat kasvoivat ja myös silmät vaihtoivat epäilyttävästi väriä. Abhor nielaisi kuulleessaan tuon äänen. ''Inhoan aasoja koko sydämmestäni enkä pelkää tappaa heitä'' Tämä aloitti ilkeään sävyyn. ''Jos olisit ollut mies olisit jo kuollut, kiitä onneasi että synnyit tyttönä.'' Tämä jatkoi. "Enpä usko, että olisin ollut kuollut. Sinun laisesi kakara ei kertakaikkiaan pystyisi, eikä uskaltaisi tappaa." Abhor sanoi vastaan, tuon vampyyrin pitäessää taukoa puheistaan. ''Tappaisinko sinut nopeasti ja kivuttomasti vai hitaasti ja kivuliaasti '' Vampyyri mietti. Abhor naurahti ivallisesti. "Et sinä pysty, tuosta puhuttiin jo." Hän sanoi ja hymähti ilkeästi. Vampyyri näytti miettivän tarkkaan. ''Valitsen viimeisen vaihtoehdon'' Tämä sanoi ja virnisti ilkeästi. "No, sehän nähdään kakara", Abhor sanoi ja näki kuinka tuo nainen valmistautui hyppyyn. Yhtäkkiä Abhor näki tuon naisen edessänsä. Tämä oli juuri upottamassa hampaitaan Abhorin kurkkuun, kun Abhor potkaisi tämän päin puuta. Tuo vampyyri lensi ilmassa hetken pudoten puun juurelle. Abhor ryntäsi hädissään tämän viereen. "Huhuu, elätkö sinä?!" Hän huusi hädissään. Ei tuon potkun ihan noin pitänyt osua. Abhor käveli rauhallisesti lähteelle ja otti käsiinsä vettä. Hän käveli tuon vampyyrin luokse ja kippasi vedet tämän niskaan. "Huhhu?" Hän sanoi katsellen.

//Adminit: Autohitistä on sovittu etukäteen Sikkan kanssa : ) //

Natasha näki, kun tyttö potkaisi häntä ja Natasha tunsi kuinka paiskautui
jotakin päin ja sitten kaikki sumeni.
Natasha tunsi kasvoillaan kylmän veden valuvan poskille. Natasha katseli ympärilleen, ja näki kaiken kahtena. Natasha näki, kuinka nainen sanoi tälle "Huhhu?" nainen katsoi huolissaan Natashaa ''Mitä tapahtui?'' yritti tyttö
sopertaa vielä hieman tokkurassa. Hetken päästä hän näki jo selvästi kaiken. Natasha nousi varovasti istumaan. ''Aikamoinen tälli'' tyttö sanoi ja ajatteli samalla ''Mistä hänellä noin paljon voimaa riittää?'' ''No todistit ainakin olevasi erittäin hyvä.'' tyttö sanoi ja hymyili hieman. ''Hetkinen, miksi sinä autoit minua. vaikka juuri olin tappamassa sinua?'' Natasha sanoi hämmästyneellä äänellä, ja hänen kasvonsa menivät vakavemmiksi. Tyttö tunsi vielä veden valuvan, joten hän pyyhkäisi sen pois hihallaan. Tytön mekko oli pysynyt ehjänä, vaikka se oli ollut kova isku. Mekossa ei näkynyt kuin multaa jonka tyttö ravisti pois. Natashan ajatukset pyörivät siiinä miksi nainen oli pelastanut hänet. Hän huokasi helpotuksesta että oli selvinnyt ehjin nahoin ja nojautui puuta vaten miettimään.

''Aikamoinen tälli''
Niin tuo oli todennut. Abhor naurahti hymyillen. "No, olihan se aika moinen." ''Hetkinen, miksi sinä autoit minua. vaikka juuri olin tappamassa sinua?'' Tuo vielä jatkoi.
"Autoin?" Abhor aloitti hymyillen. "Ehkä siksi, että en halunnut ottaa niskoilleni kuolemaa, ymmäräthän." Tuo nainen nyökkäsi ja Abhor auttoi tämän nopeasti pystyyn. "Ajattelin aivan ohimennen kysäistä, minne olet menossa?" Abhor sanoi hymillen. Hän asteli lähteen reunalle istuen siihen. itsehän hän oli vain kiertelemässä ja katselemassa paikkoja. Niitä ja näitä. Kun tuo tyttö oli vastannut Abhor hymyili yhä enemmän. Voisiko heistä tulla ystäviä kentiäs? "Minä olen vain kävelemässä. " Abhor sanoi ja huokaisi.

//Tönkkö ja lyhyt!//