Nälkäinen taskuvaras

Nami vilkaisi vielä kerran kadulle. Hän oli piilossa kahden talon välissä olevalla kujalla, jota mukavasti koristivat vanhentuneet kalanraadot, miukuvat katukissat ja jotkin tunnistamattomat-mutta silti pahalta haisevat-roskat. Ihmisiä oli paljon liikkeellä tähän aikaan ja hän etsi katseellaan rikkaan oloista miestä tai naista, jolla saattaisi olla rahapussi mukana.
Nami ei muistanut milloin oli viimeksi saanut syödäkseen. Nälkä kurni hänen vatsassaan ja hän tunsi itsensä entistäkin nälkäisemmäksi nähdessään torikauppiaan pystyttävän omenakojuaan. Ruoka alkoi olla jo tuntematon käsite. 'Jos en saa pian ruoka unohdan varmaan miten syödään' Nami ajatteli haikeasti.

Scorpius asteli katolla ja mietti mitähän Sigmund oikein ajatteli, kun hän oli ottanut tältä salaa rahaa. Ruskea ja pörröhiuksinen poika asteli iloisesti katolta katolle. Kaikki oli niin rauhallista. Muutenkin hänestä oli turvallisenpaa kävellä tässä muodossaan. Asuste teki hieman hänestä kömpelömmän, mutta poika ei oikein piitannut siitä asiasta. Välillä hän ei jaksanut pitä kepukkaa mukana. Kepukka liiteli pojan perässä.

Kadulla ei paljoakaan porukkaa liikkunut. Varmaakin tasku varkaita ja pimeää alkoi tulla. Ihmiset olivat piilossa vampyyreiltä. Nuoret henkilöt astelivat pieniin bubeihinn. He halusivat juoda itsensä nautintoon. Joka ilta tapuhtui niin ja monestikkin, mutta niillä joilla oli työtä aamulla, ne henkilöt eivät yleensä juoneet iltaisin muuten tulisi vaikeuksia nousta sängystä.

Sandaali-poika asteli katon harjanteella ja katse oli kohdistunut taivaaseen, jos sieltä löytäisi jotain kiinostavaa. Poika joutui kävelemään ilmassa, kun ei jaksanut hypätä toisen talon katonharjalle.

'Asialle on thetävä jotakin!' Nami ajatteli itsekseen ja livahti iltahämärälle kadulle. Pahaa avistamaton torikauppias, joka-ihme kyllä-jatkoi omenakojunsa pystyttämistä.Torikauppias käännähti selin kadulle päin, ilmeisesti poimimaan jotain pudonnutta. Nami livahti kojun ohi nopeasti ja sieppasi kouraansa tuoreen omenan. Kuinka herkullisen näköinen se olikaan! Nami käveli takaisin piilopaikkaansa ja alkoi hyvällä omallatunnolla syödä varastamaansa omenaa.

Samaan aikaan, omenan maistuessa taivaalliselta nälkäisen Namin suussa, hän tunsi itsensä surkeaksi. Miksi hän, varakkaan aatelissuvun vesa, oli päätynyt taivasalle varastamaan omenoita torikauppiailta?
Missä hän olisi, jos hänen vanhempansa eivät olisi kuolleet? Olisiko Nami mahdollisesti ystävä Andrén kanssa? Vai suunniteltaisiinko heidän välilleen avioliittoa? Ajatus karmi Namia hiukan.

Kun taivaassa ei näkynyt laisinkaan erikoista siinä vaiheessa. katse kääntyi toiseen henkilöön, joka oli omassa mailmassa ja syömässä omenaa. Omenasta päätellen Scorpius uskoi henkilön olevan varas tyyppiä. Hetken hän katsahti siihen kunnes siirsi katseensa eteepäin ja vaihoi suuntaan. Vaihtaessa suuntaa hän oli ilmassa kahden talon välissä. Mitään ääntä ei oikein kuulunut laisinkaan, paitsi silloin kun se koskestti kattoon ensimäisellä askeleella. Jatkettuaan ensimäisestä askeleestakaa niin ääntäkään ei tullut uudestaan, vaikka näytti siltä, että sandaali loksuivat kovasti askellen mukana.

Katsottuaan eteen jonkin aikaa hän siirsi katseensa taivoille. Taivas oli nyt hieman erilainen kun ei ollut samaan suuntaa kävelemässä. Suunnan vaihtokin virkisti pojan mieltä. Varuillaan Scorpius oli, jos saattasi näkemään virkamiehen. Kuitenkaan poikana häntä ei tunnisteta, mutta vanha varmaakin todella helposti. Yleisestikkään hän osaa puhua ihmisten kanssa niin, että eivät halua paljastaa häntä virkamiehille. Poika viihtyi todella hyvin ilman kylmiä kaltereita. Eniten harmitta häntä, kun hänet petettiin todalla pahasti ja joutui siitä vankilaan, mutta nyt hän oli vapaalla jalalla.