Lennä lintunen, vielä ehdit

//Miss ja Vivian tänne : ) Minä pelaan Bella-neidillä//

Bella-Anna oli valmistellut tulevaa retkeään jo viikon.
Ensin hänen oli järjestettävä kahvilaansa sijainen. Nykyään oli kamalan vaikeaa saada joku hoitamaan Viittä Vaahteranlehteä, sillä raha tilanne oli tiukka ja vaikkei Vaahteranlehti kannattanutkaan suoranaisesti Vaanien kiltaa, oli se silti hieman vaarallinen työ, kuten kaikki muukin nykyään.
Toiseksi hänen oli tehtävä taustatyötä. Bellan piti puhua monien ihmisten kanssa, jotta sai tietoja kaupungin asesepistä.
Eräs mies vaati kalliin viinipullon naurettavaan hintaan ennen kuin suostui paljastamaan tietojaan.

Vihdoin Bellalla oli kuitenkin kourassaan lista, jossa oli jokaisen lähialueen sepän nimi. Tai ainakin heidän kaikkien pitäisi olla seppiä - nykyään aseita oli hyvin hankalaa saada.
Killat pelkäsivät verisiä tappeluita, ja aseiden saamista oli hankaloitettu niin paljon, ettei Bella enää tiennyt mistä voisi saada halvan mutta hyvän tikarin tai pienen miekan.
Bella oli havahtunut vähän aikaa sitten - hänellä ei ollut veistä kummempaa asetta! Mitä hän voisi tehdä jos aasat hyökkäisivät hänen kimppuunsa? Hän voisi aina paeta, mutta miksi elää voiveitsen turvin...

Bella lukitsi Viiden Vaahteranlehden oven huolellisesti ja piilotti avaimen essunsa taskuun.
Hän luki listaansa. Siihen oli lueteltu paljon nimiä, mutta eräs hyppäsi Bellan silmille. Vivian Van Vivan. Se kuullosti lupaavalta. Toisaalta se saattaisi osoittautua Aasojen vakoojaksi tai pelkäksi lapseksi...
Huokaisten Bella lähti astelemaan varoen tiellä. Hän livahti nopeasti sivukujalle, koska ei tahtonut aiheuttaa huomiota.
Oli hyvin hyvin aikainen aamu. Aurinkoa ei vielä edes näkynyt ja oli viileää.
Bellalla oli tummansinisestä karkeasta kankaasta tehty takki päälle vedettynä, mutta silti tuntui vilpoiselta.

Hetken käveltyään hän kohtasi ensimmäisen ihmisensä. Bella nappasi katupojan olkapäästä kiinni ja tämä meinasi huutaa, mutta Bella tukahdutti huudon hyssyttämällä poikaa. "Päästän sinut menemään jos kerrot, mitä tiedät Vivianista", animaaginainen sanoi.
"Minä...Minä..." poika änkytti. "Olen kait nähnyt... Nainen, tumman ruskeat hiukset... Tuolla", poika osoitti syvemmälle kujille päin.
Bella päästi pojan menemään ja jatkoi syvemmälle kujille.

//Vähän kökkö mutta koita päästä mukaan juoneen ^^//

Päivä oli ruuhkainen joillekkkin kauppoihin. Joillekkin hyvä kauppa päivä ja joilekkin surkea kauppa. Muutenkin koko päivä oli todella lämmin päivä. Onneksi kujissa oli hieman viileää, kun aurinko paitoi sinne tai tänne. Nuori nainen hakkasi punaista metallia oikeaksi muodoksi. Nainen ahkeroi todella paljon tulen kanssa. Parin kunnon iskun vasaralla pelalliin kauniisti metalli vääntyi omalle asemaansa mihinkin pitikin.
Paksuilla hanskoillaansa nainen ei saisi tulen kosketusta. Nainen tiesi, että voisi hyvin kuolla hopea käsittelyssä ja tulen käsittelyssä hän osasi todella hyvin miten ne oikein tehtiin. Töitä oli todella paljon naisella, mutta nopeasti hän oli kädeistään, että päivässä pari valmistui. Kuitenkaan Vivian ei omistanut minkäälaista kauppaa missä hän teki töitänsä. Valmiit työt hän piti yleisesti kotona. Nainen teki työnsä sielä missä hän tehdä. Joskus hän sai tehdä ilmaiseksi, jos teki sinne jonkun esineen. Materiaali hän sai sieltä missä oli silloin juuri työssä.

Nopeasti hänen työnsä oli valmiina ja hakiakin oli tullut juuri hakemaan aseensa.
" Siinä se olisi. " Vivian sanoi.
Ostaja katsoi miekkaa aluksi. Vivian näytti miten ase toimi ja totteli hyvin käden lihaksia. Kauniisti miekka lenteli Vivian kädessäänsä. Osataja mielistyi naisen esityksestä. Nyökkäsi naiselle ja maksoi sen summan minkä oli hän sopineet aijemmin. Nainen oli hyvin iloinen, että miekka meni kaipaksi, koska hänellä ei ollut varaa tehdä uutta miekkaa mielyttäväksi. Saatuaan tämän päivän kiintiö valmiiksi hän pakkasi avaransa. Ne loput tavarat hän antoi pitäjälle, jolle joka antoi hänelle työskennellä hänen työ pajassa.

Pienesti likaisena hän asteli katua pitkin eteen päin. Hän ei oikein piitannut näöstä juuri nyt, koska se oli sen merkki hän teki työtä. Kotiinsa pässtyäänsä hän voisi peseytyä. Oikeastaan hänen kodissa ei ollut suihkua eli hän peseytyis sielä missä hän pystyi peseytymään.

Bellan askeleet kaikuivat kadulla. Animaagi vilkuili ympärilleen, sillä oli kuulevinaan jotain, muttei tiennyt mitä.
Hän kuitenkin jatkoi matkaansa, nyt kuitenkin aistit valppaina. Bella näki edessään toisen kujan, hieman vilkkaamman. Kodittomia kerjäläisiä ja satunnaisia kulkijoita, jotka kulkivat niin nopesti kuin vain kykenivät. Useimmat olivat pukeutuneet vaatimattomasti ja peittäneet kasvonsa hupuilla.
Bella veti synkkänä enemmän kiharia hiuksia korviensa eteen. Hänen korvansa olivat oravan korvat ja herättivät jonkin verran huomiota ohikulkijoissa.

Bella haki katseellaan naista, jolla olisi ruskeat hiukset ja silmät. Payon oli täynnä naisia, joihin kuvaus sopi, mutta ilmeisesti nainen liikkui tällä alueella.
Ja ehkäpä hän olisi sen verran rohkea, että liikuskelisi kadulla.
Bella luotti tähän tietoon ja jatkoi kävelyään.
Yllättäen hänen katseensa osui naiseen, jonka hiukset olivat ruskeat. Hänen vaatetuksensa oli vaatimaton, huivi kiedottuna vartalon yläosan peitoksi ja rikkinäiset housut jalassa.
Bella vaihtoi suuntaa ja lähestyi naista.
"Krhm", animaagi rykäisi. "Anteeksi neiti, voisitteko odottaa hetken?", Bella kysyi matalalla äänellä, ettei olisi herättänyt huomiota.

Nainen oli hyvin iloinen työstäänsä minkä hän oli tehnyt koko päivän. Muutenkin, ettei ase joutuisi mennä vaihto ehdoksi ja vara aseeksi. Kuitenkin jokainen ase oli hyvästä meteriaalista tehty ja sen lisäksi huollisesti. Hän iloinen siitä, että aseensa oli mennyt tänään kaupaksi. Päivä näytti todella kaunis etsimään uuden kauppiaan tai olisi sopiva syödä jotakin.
Päivän meni, jostakin syystä todella hiljaa. Se kyllä harmitti todella paljon Viviania. Hän ei tykännyt, kun aika meni todella hitaasi. Välillä aika saattoi mennä siihen, kun täytyi etsiä uusi sepän paikan uusille aseiden tekon. Se oli aika vaikea saada seuraavaksi päiväksi. Hän oli saanut tänään toisen paikan, mutta huomiskesi piti saada paikan missä voisi tehdä aseita.

Saatuaan huomiseeksi kengittäjän pajalla tehdä eseita samaan aikaisesti, kun isäntä kengitti hevosia. Tehtyään sopimuksen hän jatkoi matkaansa. Nopeasti hänet kuitenkin keskeytti toisen naisen ääni. Vivian kääntyi katsomaan taakke, joka sanoi hänelle. Edessäänsä oli tukeva nainen, mutta siro ilmeinen. Kuitenkaan hän ei jäänyt arvostellut naisen ulkomuotoa.
" Niin, voin odottaa hetken aikaa. " Hän sanoi hämmentyneenä.
" Voinko minä jotenkin auttaa sinua? " Vivian kysyi, kun oli saanut hämmennyksensä pois kasvoiltaansa.

Bella oli iloinen, että nainen pysähtyi. Monet ihmiset olivat näinä aikoina varuillaan vieraiden suhteen.
Hän näki naisen ruskeissa silmissä hämmennystä, joka pian kuitenkin haihtui pois.
"Voinko minä jotenkin auttaa sinua?" nainen kysyi Bellalta yllättävän ystävällisesti. Bella vilkaisi olkansa yli. "Niin, tuota, oletteko te Vivian? Olen kuullut että te voisitte...valmistaa minulle aseen", Bella puhui hetken mietittyään. Jos nainen ei olisikaan Vivian, animaagi oli tehnyt virheen puhuessaan aseesta mitään. Jos taas nainen olisi Vivian, hän voisi innostua kuullessaan työstä.

"Toki maksaisin siitä hyvän hinnan", Bella kiirehti lisäämään edellisiin sanoihinsa. Rahasta puhuminen saattaisi houkutella naisen myöntymään takomaan kahvilanpitäkälle aseen.
Aseet... Bellaa puistatti, kun hän mietti sotaa. Hänestä toisten tappaminen ilman syytä oli kauheaa, varsinkin sen killan takia. Bella antoi kasvoissaan näkyä vain rauhallisuutta ja aavistuksen uteliaisuutta naista kohtaan. Nainen vaikutti mielenkiintoiselta ihmiseltä, joka saattaisi tietää mielenkiintoisia juoruja...

Nainen mutisi omissa ajatuksissaansa, miksi hänen piti kysyä ystävällisesti, voisiko hän auttaa naista jotenkin. Sanat menivät monesti ajatuksissaansa lävitse uudestaan ja uudestaa. Hänen oli pakko myöntää tuntemattomalle naiselle nimi osui oikeaksi, että hän tekee aseita. Naisen sanat pienesti ärsyttivät, että hän oli luvannut tehdä aseen, vaikka ei tuntenut naista laisinkaan.
" Juu minä olen Vivian Van Vivan ja teen minä erilaisia aseita. " Vivian sanoi esitellen toiselle.
Hän uskoi, että nainen sumaisi hänet tuosta noin vain enään, kun kysy häneltä asetta.

Naisen alkoi hössöttää hinnasta, joka pani Vivian rauhoittamaan naisen tempausta. Raha hänelle oli kuitenkin tärkeä, mutta se riippuu minkalainen ase ja mistä materiaalista se on tehty. Jonkin verran kaiverrukset lisäävät hintaa.
" Aluski minun pitäisi tiettää minkälainen ase te tahdotte itselleenne. Mistä materiaali, miten kauniin haluatte. Kelpaako teille raskas vai kenyt muotoinen ase. Ne mittaavat arvokkuuden. " Vivian sepitti takaisin naiselle.
Hän toivoi, ettei nainen pahastuisi mitä hän oli sepittänyt naiselle. Jotkut eivät tykkää hänen sepityksestäänsä.

" Aluksi minun pitäisi tietää minkälaisen aseen te tahdotte itselleenne. Mistä materiaalista, miten kauniin haluatte. Kelpaako teille raskas vai kevytmuotoinen ase. Ne mittaavat arvokkuuden ", sanoi Vivian Van Vivan. Bella hiljeni mietiskelemään.
Hän tarvitsi kevyen miekan, tai ehkä melko ison tikarin. Suuri puukkokaan ei olisi paha. Animaagi kurtisti kulmiaan mietteliäänä.
"Hmm, miten paljon veloittaisitte tikarista? Sen ei tarvitsisi olla kovinkaan raskas tai koristeellinen... Kunhan siitä tulisi terävä", Bella sanoi hetken vielä mietittyään.

Bellaa alkoi hermostuttaa. Kadulle oli laskeutunut hiljaisuus, ja viimeinenkin kävelijä livahti kellarinluukusta sisään.
Liiankin hiljaista, Bella ajatteli. Kaukana kumisi ukonilma. Sekään ei tietäisi hyvää.
"Entä miten kauan sellaisen tikarin tekeminen veisi aikaa?" nainen kysyi Vivianilta aavistuksen hermostuneella äänellä. Hän vilkaisi taakseen, mutta ketään ei näkynyt. Silti animaagi tunsi niskassaan pistävän katseen, aivan kuin joku tai jokin olisi tarkkaillut häntä.

Kuna nainen mietti mitä hän halusi ja tai muutta mietti. Vivian teki samalla, koska ei voinnut olla paikallaan laisinkaan. Hän oli hyvin ripeinen tällä hetkellä. Hän vilkaisi naisata, joka puhui hänelle tilaus tyyppisestä.
" Ai, että tikarin haluaisitte. " Vivian sanoi ääneen miettiessään.
" Tikari on kyllä halpa, mutta sitten, jos ajatellaan niin materiaa hinnoittaa sen vielä. Hopea tikari on kallein. Pronssi on halvin. Muut materiaalit ovat niiten väliltä. " Vivian sanoi.
Hopea on kallein, koska joutuu tekemään niin vaarallisen materiaalin kanssa. Muutenkin hopealla pystyy puolustamaan ja haavoittamaa, ketkä ovat allergisia hopealle. Pronssi oli havin, koska se on niin haurasta, mutta voi saada myös sekoitettuna muuhun. Puusta hän ei tee, koska jokainen pystyy tekeemään puusta tikarin.

Vivian huomasi, että Bella alkoi hermostua katujen hiljaisuudessa. Oikeastaa häntä myös pienesti hermostutti. Kuitenkin hän oli sanonnut tikari hinnaston hän halusi tietää miten nainen tiesi hänet, että hän teki aseita.
" Anteeksi, mutta keneltä olelle kuullut että teen aseita? " Vivian kysyi yllättäen Bellalta.
Tietenkin, kuinka kauan tikarin valmistus kestäisi. Muiden metallien kassa päivän tai kaksi, mutta hopeassa kestää kolmisen päivää. Nyt oli kyseessä tikari niin päivässä muut metalli aineiden kanssa ja hopealla kaksi päivää.
" Hopea tikarilla kestää kaksi päivää ja muilla materiaallilla päivässä menenee. " Vivian vastasi naisen kysymykseen.

" Ai, että tikarin haluaisitte. " Vivian sanoi mietteliäällä äänellä. Bella tunsi olonsa hetki hetkeltä yhä hermostuneemmaksi. Hän halusi äkkiä pois tyhjenneeltä kujalta, kuka huolehtisi kahvilasta, jos joku tappaisi Bellan? Animaagi neito sipaisi kädellään korvaansa, joka oli oravan korva kaikkine karvoineen.
" Tikari on kyllä halpa, mutta sitten, jos ajatellaan niin materiaa hinnoittaa sen vielä. Hopea tikari on kallein. Pronssi on halvin. Muut materiaalit ovat niiten väliltä. " Vivian sanoi ja Bella vastasi hieman hätäisesti:
"Jokin metalli-seos riittää. En tarvitse hopeista, aivan sama kunhan saan sen", neito hätäili hieman liikaakin.
"Anteeksi, en tahtonut olla epäkohtelias", hän sitten vielä lisäsi, hymyillen varovaisesti.

" Anteeksi, mutta keneltä olelle kuullut että teen aseita? " Vivian kysyi.
"Minulla on omat lähteeni", Bella vastasi pitäen naamallaan tarpeeksi vakavan katseen, vaikka hymyilikin itsekseen.
"Eli siis, jos tahtoisin esimerkiksi rauta-kupari seoksesta valmistetun tikarin, se menisi päivässä? Miten pien ja millä hinnalla se voitaisiin tehdä?" Bella kyseli ja vilkaisi jälleen kadulle, taakseen. Aivan kuin siellä olisi ollut tumma varjo, mutt kun animaagi katsoi tärkemmin, siellä ei ollut ketään.

Miten hän itse oli saanut ystävällisesti hänen työn hinnasta ja materialista. Tyly vastaus hieman otti naiseen. Hän haluaa, että asikas on tyytyväinen sen minkä se tilaa, eikä joku tikari. Materiaalilla on merkitystä tikarin painoon, lujuuteen ja nopeuteen. Jos se painoi liikaa niin käsi rasittuu sitä todella palojn. Liian nopea on kohtalaisen hyvä, mutta sitten pitää hallita sitä kunnolla. Lujuutta sitä, ettei mene helposti rikki, että olisi hieman kerta käyttönen. Nyt Vivian ei oikein uskaltanut kysyä haluaisiko siihen kirjoitusta pistää tai kuviontia, kun oli saanut semmoin iljettävän vastauksen. Ihan kuin nainen olisi viennyt hänen ihanuudensa ja ilonsa työstä.

Kuitenkin tuli pahoitteli käyttäytymisestä. Kuitenkin Vivian uskoi, että nainen halusi saman tilauksen minkä sanoi hänelle.
" Oletko ihan varma, että haluaisit sellaista kantaa mukanasi. Et voisi uskoa, että tikari on hyvin tärkeä ulkomuodoltaan ja sisäisenä. " Vivian sanoi hellästi, mutta hieman pelästyneenä.
Hän ei haluaisi kuulla samanlaista sävyää uudelleen, vaikka olisi asiakas häntä kohtaan.

Kun hän oli kysynnyt uteliaisuutena, että mistä hän oli saanut tietää hänen ammatistaan ja työstään.
" Ok. " Sanoi takaisin tummalla sävyllä.
Kuitenkin hiljalleen hän sai naisen tilauksen selvemmin. Se oli ihan erilainen tilaus mitä oli edellinen. Nyt hän saisi miettiä alusta loppuun ja samalla kokonaistuutta. Lisäksi hinnankin arvioida. Kuitenkaan tarkaan hän ei voinnut sanoa hintaan, koska laatu oli halpaa, mutta sen hankiminen ja teko paikka oli löydettävä. Nyt hän voisi tehdä, koska hänellä on hyvä paikka. Huono puoli on se, että mistä saisi nopeasti materiaalia.

" Tänään minulla olisi tehdä, mutta materialiaa hankiminen tässä mietityttää. Saanko olla myös kuviointia tai kirjoitusta, helyjä? " Hän kysyi lopuski,
Vivian nyt puhui ystävällisempänä, mutta kuitenkin hän oli varovainen suustan, kun nainen näytti ottavan todella paljon vaikutetta sanoihin.