Kierrellen kaarrellen

//Sorry otsikkoa. Baie ja Mac tänne. : P//

Baie näytti innostuvan hetkessä, kun Sámindalupasi esitellä tälle kaupunkia.
Intiaani milteinpä hypähti pystyyn penkiltä ja kiiruhti Sámindan perään.
"Minne mennään?" tuo kysyi heti ensimmäisenä, kuin yli-innostunut pieni lapsi päästessään jonnekkin erittäin jännittävään paikkaan. Sáminda naurahti. "Mennään Odinin temppeleille", hän vastasi sitten ja tytöt lähtivät kävelemään hiekkaista tietä pitkin.

Tovin kuluttua he saapuivat temppelille, joka jakaantui neljään pienempään temppeliin. Kahdessa temppelissä olivat Aasojen henkiparantajat, vanhat ja viisaat, toisissa Vaanien. Ympäristökin oli kaunista; nurmi oli kirkkaan vihreää ja kukatkin kukkivat kauniisti. Asiaa paransi vielä aurinkokin. "Mitä pidät?" Sáminda kysyi Baielta. Hän todella toivoi, että Baie olisi kiinnostunut paikasta, sillä muutenhan kiertomatkailu menisi ihan penkin alle.Tosin, Sámindan täytyi myöntää, ettei hän itsekään ollut vielä mikään ekspertti tuntemaan kaupunkia.

"Odinin..." Baie toisti omituiselle kuulostavaa sanaa, mutta lähti kuitenkin Sámindan perään kohti temppeleitä. Hän oli varma, että niin omituisen sanan omaava paikka oli varmasti nimeäänkin ihmeellisempi.

Niin se oli. Baielta melkein loksahti leuat sijoiltaan, kun hän jähmettyi suurien temppeli rakennusten eteen kummastelemaan. Mitään tällaista intiaanityttö ei ollut eläissään nähnyt ja hän oli erittäin hämmästynyt näkemästään.
Se oli jotain erittäin herkkää, kaunista ja harmoonista. Siitä hehkui puhtautta ja viisautta ja kaikkea, mitä kuvitella saattaa. Se oli todella vaikuttava näky. Baie käveli lähemmäs ja kiersi seinän viertä parisen metrin päästä.
Kun Sáminda kysyi, mitä hän piti temppeleistä, ei Baie voinut muuta sanoa kuin:
"Ooh.. ihmeellinen." se oli varmasti huvittavan näköistä, eikä läheskään niin huvittavaa, kuin aukiolla oli ollut, missä Baie oli myös ihmetellyt joka ikistä vastaan tulevaa kummallisuutta.
Ja kummallisuuksiahan ne olivat vain hänen mielestään. Hänen, joka näki ne ensimmäistä kertaa.
Temppelit olivat kyllä erittäin lumoavia, mutta oli jotakin mitä Baie halusi nähdä, kun kerran tänne oli päässyt.
Nimittäin meren. Sisämaassa koko ikänsä asustanut heimo ei liioin ollut vieraillut rannikolla eikä Baie siis koskaan ollut nähnyt merta. Hän oli kuullut kyllä kertomuksia siitä. Aavasta, sinisestä merestä, jonka aallonharjoilla vaahtopäät ratsastivat ja suuret laivat ajelehtivat tuulen kuljettamina. Hän ei kuitenkaan tiennyt sanaa 'meri' näiden kielellä eikä siis voinut esittää toivomustaan.
Baie tosin uskoi, että Payonissa riittäisi paljon muutakin ihmettelemisen arvoista siihen saakka, kunnes oppi tuon kaivatun sanan.

//EDITtaan vielä että otsikossa ei ole mitään vikaa ^^//

"Odinin..." Baie toisti mutta lähti sitten Sáminda perään.

"Mitä pidät?" Sáminda kysyi Baielta heidän saavuttuaan temppeleille. "Ooh.. ihmeellinen", Baie sanoi ja käveli lähemmäs ja kiersi seinän viertä parisen metrin päästä. "Niin on", Sáminda huokaisi myös, ja lähti tytön perään katsellen ympärilleen. Ei hänkään täällä usein ollut käynyt, mutta nyt oli oiva tilaisuus tutustua tähänkin paikkaan.
Toisaalta, nyt tyttö olisi halunnut lentää jo seuraavaan paikkaan, mutta antoipa nyt Baien tutustua paikkaan ihan rauhassa.

"Sisälle?" Sáminda kysyi taas mahdollisimman yksinkertaisesti ja osoitti sormellaan kohti suurta sisäänkäyntiä, joka oli isojen patsaiden välissä.
Sisätilat näyttivät paljon houkuttelevimmalta, ja sinne pääsisi suojaan täältä paahtavasta auringon paisteesta.

//Sry, vähän lyhyt -.-'. Olen takaisin maanantaina //

Taas kerran Baie toisteli sanoja: "Sisälle.." mutta näin hän oppi kieltä aina vain enemmän ja hänen sanavarastonsa vaurastui.
"Kyllä." Baie vastasi iloisena ja hymyillen.
Kyllä, temppelit olivat uskomattomia ulkoa päin, mutta sisältä ne voisivat olla vieläkin upeampia. Niin toivottiin ja intiaani lähti kävelemään kohti Sámindan osoittamaa sisäänkäyntiä.
Hän halusi kuitenkin Sámindan menevän ensin, sillä myös intiaaneilla oli pyhiä paikkoja, joihin sisään astuessaan piti toimittaa jonkinlainen rituaali tai tehdä selvä ele. Jospa myös näihin temppeleihin käydessään piti tehdä jotakin tällaista Sáminda varmasti tiesi sen ja teki niin. Ja jos nainen menisi ensimmäisenä voisi Baie sitten matkia häntä, jottei vain epäkunnioittaisi pyhää paikkaa.
"Sinä ensin." Baie antoi kohteliaasti tietä astuen pois edestä ja viittoen Sámindaa menemään.

"Kyllä." Baie vastasi iloisena ja hymyillen, mutta antoi Sáminda kuitenkin mennä sisälle ensin.
"Sinä ensin", Baie sanoi.
Pelkäsikö intiaani? Sitä Sáminda ei uskonut. Se taisi olla vaan kohteliaisuus, ja hän hymyili Baielle nyökäten.

Sáminda ei tiennyt rituaaleista, joita ehkä piti noudattaa ennen sisään astumista, vaan hän asteli hiljaa sisälle hämärään vilkuillen ympärilleen. Muita ei ollut näkyvissä.
Heidän eteensä avautui sali, joka oli täynnä erilaisia patsaita, suuria sellaisia. Ne kuvastivat Aasojen viisaita. Pieniä auringonsäteitä tulvi sisään pienikokoisista, melkeinpä katossa olevista ikkunoista. Seinät olivat kiveä.
Sáminda tunsi Baien takanaan, mutta ei oikein osannut sanoa tälle mitään sisätiloista. Hän kääntyi katsomaan taakseen, mitä Baie tykkäsi paikasta.

Se oli selvää. Sáminda ei tehnyt kunnioittavia eleitä tai pientä rituaalia astuessaan sisään, joten ei tehnyt myöskään Baie. Hän käveli naisen kintereillä ja siristi silmiiä tultuaan piemään temppeliin kirkkaasta auringon paisteesta. Silmien totuttua pimeämpään Baie näki viimein, mitä se oli pitänyt sisällään.
Suuri tila, jota saliksi kutsuttiin oli täynnä ihmisen näköisiä, valkoisia veistoksia. Intiaaneilla ei ollut tapana tehdä aivan mitään tällaista, mutta Baie ymmärsi heti, että nämä veistokset olivat kunnian osoitus niille, jotka oli veistettyinä. Hän tapansa mukaan ihasteli tätä uutta näkyä, joka miellytti kovin hänen silmiään.
Baie kääntyi Sámindan puoleen ja ilmaisi mielipiteensä:
"Kaunis, kaikki kaunis." ja vielä perään hymy, joka johtui tästä niin miellyttävästä näystä.
Turhaan heimossa oltiin pelätty Payonia. Täällä oli niin kaunista, että täältä ei varmasti löytyisi mitään pahaa ja pelkäämisen arvoista. Ja kaikki olivat mukavia, kukaan ei ollut hyökännyt intiaanin kimppuun, vaikka tämä oli villi-ihmisiä. Muukalaisia ei kohdeltu lainkaan huonosti, tokkopa niistä edes välitettiin. Ei Baiesta ainakaan kukaan ollut välittänyt, vaikkakin kummastelevia katseita hän oli kerännyt.
"Niin kaunis.." Baie huokaisi. Selvää oli, että hän piti paikasta. Se oli lisäksi mukavan rauhallinen.

Niin Sáminda kuin Baiekaan ei tehnyt minkäänlaisia rituaaleja astuessaan sisään. Sáminda ei siitä huolestunut, kyllä hänelle olisi mainittu jos jotakin olisi pitänyt tehdä astuessaan temppeliin. Ja nyt oli myöhäistä katua.
Baie kääntyi Sámindan puoleen ja ilmaisi mielipiteensä:
"Kaunis, kaikki kaunis." ja vielä perään hymy.
Sáminda hymyili tälle takaisin, ja jatkoi matkaansa katsellen niska vääränä ylöspäin patsaita.

"Niin kaunis.." Baie huokaisi.
Sáminda nyökkäsi. "Kovin rauhallista", hän totesi sitten hetken päästä ja kuunteli hetken aikaa. Kenenkään muun askelia ei sisältä kuulunut, eikä pihan äänet kiirineet temppeliin sisälle.
Tytöt kiertelivät jonkin aikaa patsaita ja paikkoja tutkin, mutta Sáminda havahtui.
Ihan kuin pimeässä nurkassa olisi ollut joku.

Baie käveli patsaalta patsaalle ja jokaisen kohdalla vietti tovin sitä ihastellessa. Hän katsoi tarkkaan jokaista yksityiskohtaa ja oli vaikuttunut niistä. Kaikki näytti niin taidokkaasti tehdyltä, niissä ei ollut pienintäkään virhettä. Patsaat näyttivät enemmänkin kivettyneiltä ihmisiltä, kuin patsailta.
Intiaani tuijotti patsaita silmiin ja tutki niiden ilmeitä. Välillä hän naurahteli, jos jokin patsaista sattui näyttämään huvittavalta.
Sitten hän aisti Sámindassa epävarmuutta ja varautuneisuutta. Baie hiippaili naisen viereen ja kysyi: "Mitä nyt?"
Hän tunsi itsekkin kolmannen henkilön läsnäolon, muttei niin vahvasti, että olisi siitä sen enempää piitannut. Ehkäpä olisi pitänyt.

"Mitä nyt?" kysyi Baie joka oli hiippaillut Sámindan viereen tämän ysähdyttä.
"Tuolla on joku", Sáminda kuiskaski tälle takaisin ja osoitti sormellaan lähimmäistä, pimeää nurkkaa.
Varmoin, mutta hitain askelin Sáminda lähti astelemaan kohti nurkkaa. Siellä olevan hahmon ääriviivat saattoi erottaa. Se liikahti nopeasti. Sámindakin pysähtyi ja katsoi taakseen Baieen.
"Lähemmäs?" hän kysyi intiaanilta nyökäten kohti varjoja.

/Lyhyt//

Baie seurasi hieman etäämmältä Sámidan takaa, kuinka nainen pikkuhiljaa hiippaili kohti nurkkaa. Hän kertoi olettavansa piemässä nurkassa jonkun seisovan, varjossa piilossa. Intiaani yritti tihrustaa varjoista nurkkaa kuitenkaan näkemättä niin kaukaa mitään.
Siispä hän päätti siirtyä Sámindan lailla lähemmäs ja myös sen takia, koska Sáminda pyysi häntä. Baie hivuttautui hiljaisesti Sámindan vierelle.
Hän kuiskasi todella hiljaa, että vain nainen sen kuuli:
"Mitä tehdään sille?"

//Sori kun kesti, kone oli rikki//

"En tiedä..." Sáminda kuiskasi intiaanille takaisin, joka oli juuri tullut ihan hänen viereensä.
"Ei uskalla hyökätä, kun ei tiedä kuka siellä on.." nainen jatkoi, mutta piteli kuitenkin kättään miekallaan, ihan vaistomaisesti.
Sáminda oli rohkea, ja hän tiesi sen. Silti joki pidätteli häntä tuon kummajaisen kanssa, eikä hän uskaltanut, tai halunnut, edes vetää miekkaansa vielä esiin.
"Tule esiin", Sáminda rohkaisi itsensä, suoristi selkänsä ja puhui nyt kovemmalla äänellä.

Baie huomasi Sámindassa kireyttä ja epävarmuutta. Hän kävi ilmeisesti henkistä taistelua itsensä kanssa, väitteli jostakin. Myös Baie oli tarttunut jouseensa, aseeseensa, kuten hän sivusilmällä näki myös Sámindan tehneen. Mitä ikinä nyt seuraavaksi tapahtuisi nuo kaksi olivat valmistautuneet siihen. Oli se sitten jotain hyvää taikka pahaa. Ja tällä hetkellä intiaanista tuntui, että he molemmat odottivat enemmänkin jotain pahaa tapahtuvat kuin että he olisivat varautuneet tällä tavalla ihan turhaan.
Intiaani oli valmiina, kuin vaanivan villipeto heinikossa valmiina hyökkäämään uhrinsa kimppuun. Tosin tässä tapauksessa ei välttämättä ollut uhria eikä mitään hyökkäystäkään. Ainakaan toivottavasti.
"Tule esiin." Baie kuuli Sámindan käskevän varjossa piilottelijaa. Kohta se nähtäisiin, kuka siellä oli piilotellut ja ehkäpä myös miksi.

Myös tuo intiaani oli ottanut jousensa esiin.

Varjoista hiipi esiin, Sámindan onneksi, pieni tyttö. Tuolla ei ollut kuin jokin likainen rääsy päällään, kasvot likaiset ja mustat, lyhyt tukka takussa. Hän ei näyttänyt vanhalta, ehkä neljä, viisi vuotta oli kertynyt hänelle vasta ikää. Sáminda laski nopeasti jousensa ettei tuo pikkuinen pelästyisi, ja kyykistyi sitten tuo pään tasolle.
"Kukas sinä olet?" hän kysyi tytöltä ja katsoi sitten Baiea hymyillen.

//Keksi säkin vaikka joku repliikki tuolle tytölle kun se on vähän randomi. //

Baie laski myös aseistuksena nähdessään pienen tytön. Hän astui kyykistyneen Sámindan viereen ja katsoi lempeästi hymyillen pikkutyttöä.
"Kukas sinä olet?" Sáminda kysyi tuolta.
Pikkutyttö pyyhkäisi likaista naamaansa likaisella kädellä tehden poskelleen yhden uuden likaviivan ja vastasi: "Me leikitään täällä piilosta ja minä löysin tosi hyvän piilon. Kukaan ei ole vielä löytänyt minua." tyttö sanoi ja näytti erittäin mahtailevalta ja iloiselta. Baien pää kallistui kuin koiranpennulla hänen kuullessaan taas uusia sanoja.
"Piilosta.." intiaani toisti ja katseli tutkien pikkutyttöä. Tyttö jatkoi:
"Nyt minun täytyy äkkiä vaihtaa piiloa, koska te löysitte minut." sitten hän juoksi ulos temppelistä jättäen pimeään kulmaan jälkeensä hieman hiekkaa ja muuta likaa.
Baie katsahti Sámindaan. "Piilosta? Mikä se on?" hän kysäisi.

//Hittasin aika paljon sitä randomia muokataan tekstiäni vaan jos aattelit jotain muuta ^^//

//Juu noin käy hyvin. : P//

Tuo tyttö kertoi leikkivänsä piilosta. Tyttö näytti erittäin mahtailevalta ja iloiselta.
Sáminda tunsi olonsa vähän turhautuneeksi, hän kun oli odottanut jotakin jännittävää. Niin, Sámindan veri kun nyt halusi aina johonkin seikkailuun tai muuhun vastaavaan.
Hän kuitenkin hymyili tytölle Baien käännellessä päätään.
"Piilosta.." intiaani toisti.
Mutta tyttö ei kauaa heidän kanssaan rupatellut, vaan sanoi jatkavansa leikkiä ja kiisi ulos temppeleistä.
Sáminda naurahti pienesti.

"Piilosta? Mikä se on?" Baie kysyi sitten.
"Leikki", Sáminda vastasi lyhyesti.
"Toinen menee piiloon, pois", hän jatkoi ja yritti viittoa myös käsillään jotta toinen ymmärtäisi.
"Ja toinen etsii."

Baien ilme valaistui, kerrankin hän ymmärsi mistä oli kyse. Samaa pienet intiaanit leikkivät heidän kylässään, Baiekin oli pienenä tyttönä leikkinyt. Se oli mukavaa ajanvietettä, varsinkin lasten piirissä.
"Minä tiedän 'piilosta'. Se on mukava leikki." hän hymyili muistellessaan, miten mukavaa oli joskus lapsena ollut leikkiä piilosta.
Oli jollain lailla omituista huomata, että yhteiseksi piirteeksi sivistyneen ja villin kansan välillä kehkeytyisi lasten leikki. Toisaalta lapsethan eivät paljon eronneet vielä toisistaan, olivat ne mistä tahansa kotoisin.

Temppelit alkoivat jo käydä tutuiksi, joten Baie tuumaili itsekseen josko he olisivat valmiita vaihtamaan maisemaa.
"Minne paikkaan seuraavaksi?" intiaani kysyi jo valmiiksi innoissaan seuraavasta kohteesta, vaikkei tiennyt mikä se tulisi olemaan. Vai tulisiko edes seuraavaa paikkaa. Oli jo tarpeeksi jännittävää päästä tutustumaan vaikka kohteet olisivatkin tylsääkin tylsempiä. Mutta mikä näin uudessa paikassa voisi edes osoittautua tylsäksi.

Baie tiesi leikin, kun Sáminda oli selittänyt sen hänelle.
Niin, olihan Sámindakin tuota itse leikkinyt veljensä ja muiden ystäviensä kanssa niin kauan kuin joutui lähtemään pois kotoaan. Ja olihan tuo intiaanikin varmasti ainakin jotain sen tapaista leikkiä mennyt.

Intiaani halusi jo seuraavaan paikkaan. Mikäs siinä. Ei näissä temppeleissä niin paljon nähtävää ollutkaan kuin Sáminda oli luullut.
Tämä nyökkäsi ja ohjasi tämän ulos.

//Minne seuraavaks? :> Aloitatkos sin?//

//Minä aloitin tänne sinne siis vain^^//